Pizzataikina hapanjuureen

Näillä resepteillä tulee helposti leipoutuva, rapea pohja.


Vinkki: Taikinaan voi käyttää juuren ruokkimisen yhteydessä mahdollisesti poisheitettävä juuren osa. Jos juuri on kovin väsähtänyttä, taikinaan kannattaa lisätä nokare hiivaa.

Pizzapohja juurella 1 (hidas)

4 kpl n. 25 cm halkaisijalla

300 g vehnähapanjuurta
250 g vettä
450 g durum-jauhoja
2 tl sokeria
2 tl hienoa merisuolaa
2 rkl oliiviöljyä

ruokaöljyä

1. Sekoita kaikki aineet käsin. Taikinaa ei tarvitse vaivata.
2. Anna taikinan levätä kulhossa kannen/leivinliinan alla 0,5-1,5 h. Taikinan pitäisi olla tässä vaiheessa kimmoisa ja pinnaltaan silkkinen. Jos ei, vaivaa taikinaa kulhossa/pöydällä muutaman kerran ja anna levätä toiset 0,5-1,5h.
3. Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä niistä kiinteät pallot.
4. Öljyä kädet ja pyörittele palloja käsissä niin että niiden pinta on kevyesti öljyn peitossa.
5. Laita pallot öljytylle tarjottimelle tai muuhun astiaan ja peitä kelmulla.
6. Laita tarjotin muovipussiin (tai astialle kansi) ja laita pallot nousemaan jääkaappiin 8-24h. Jos haluat, taikinapallot voi tässä vaiheessa pakastaa. Pakastetut pallot voi ottaa jääkaappiin sulamaan esim. aamulla, jotta töistä tullessa voi tehdä pikapizzaa.
7. Noin puolituntia ennen leipomista, ota taikinapallot jääkaapista.
8. Painele tai kauli taikinapallot pizzapohjiksi.

Pizzapohja juurella 2 (nopea)

2 kpl n. 25 cm halkaisijalla

50 g vehnäjuurta
(3 g tuorehiivaa)
10 g oliiviöljyä
140 g vettä
80 g semolinajauhoja
170 g hiivaleipäjauhoja
5 g suolaa

1. Mittaa ainekset kulhoon.
2. Vaivaa 12 minuuttia.
3. Anna levätä öljytyssä, kannellisessa astiassa pari tuntia, tai jääkaapissa seuraavaan päivään. Mitä kauemmin taikina lepää, sitä happamampaa siitä tulee.
4. Noin puolituntia ennen leipomista, ota taikina jääkaapista ja jaa se kahtia. Pyöritä taikinanpaloista pullat ja anna levätä leivinliinan alla puoli tuntia.
5. Painele tai kauli taikinapallot pizzapohjiksi. Jos taikinaa on vaikea painella, anna sen levätä n. 5 minuuttia.

Suppilovahverokeitto | Craterellus tubaeformis soup

Suppilovahveromattojen keskellä koekeittiötä pitävät Markku ja Maijaliisa lupasivat luottoreseptinsä jakoon käännöspalveluita vastaan. Terveisiä vaan sinne craterellus tubaeformis kasvattamoon!

Suppilovahverokeitto á Markku&Maijaliisa

1 reilu litra tuoreita suppilovahveroita tai 1,5 dl kuivattuja
1 rlk öljyä
1 tl currya
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tölkki (400 gr) tomaattimurskaa
4 - 5 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota tai yrtti- tai sienikuutiota
½ tl mustapippuria
1 tl kuivattua basilikaa
1 rlk soijakastiketta
1 tölkki (400 gr) kookosmaitoa

1. Kääntele tuoreita suppiksia kattilassa, kunnes liemi haihtuu pääosin. Jos käytät kuivattuja sieniä, kastele sienet lämpöisellä vedellä hanan alla tai liota niitä vedessä.
2. Lisää öljy, curry, silputtu sipuli ja valkosipuli ja kääntele niin että sipuli kuullottuu.
3. Lisää tomaattimurska, vesi ja liemikuutiot ja anna hautua hiljalleen n. 20 min.
4. Lisää loput mausteet ja kookosmaito ja anna hautua jonkin aikaa.
5. Tarkista maku ennen tarjoilua.

Wild mushroom soup à la Markku&Maijaliista

If faced with bushel-loads of craterellus tubaeformis, make this soup. And then make it again*.

1 litre of fresh cratellus tubaeformis (or other wild mushrooms?) - or 1,5 dl of the same dried
1 tbs oil
1 ts curry powder
1 onion, chopped
2 gloves of garlic, chopped
1 can of crushed tomatoes
4-5 dl water
2 stock cubes (vegetable, herb, mushroom)
½ ts black peepr
1 ts dried basil
1 tbs soy sauce
1 can (400 g) coconut milk

1. If using fresh mushrooms, saute them in a dry pot until most of the moisture has evaporated. If using dried mushrooms, run warm tap water over them or soak them for a while.
2. Add oil, curry, onion and garlic and saute until the onion is translucent.
3. Add tomatoes, water and stock cubes and simmer for about 20 minutes.
4. Add the seasonings and the coconut milk and simmer for few more minutes.
5. Taste and adjust salt and other seasonings before serving.

* or 32 times ... bushel - as learned from reading Canadian apple harvesting recipes - is about 32 litres - which is not an unfair unit of measurement if mushrooming with Markku&Maijaliisa..

Puuro uusiksi!

Jos taannoin piti ruotsalaisoppien jälkeen pistää pullaresepti uusiksi, puuron 2.0 version kiitos ja kumarrus menee Atlantin taakse.

Samalla kun Suomenniemellä voi luottaa että pienemmänkin K-kaupan valikoimista löytyy ainakin kaura-, ruis- ja 4-viljanhiutaleita, amerikkalaisten 'is oatmeal porridge' -keskustelu kuulostaa yhtä hellyyttävän järjettömältä (ja kulttuuriset itsestäänselvyydet paljastavalta) kuin vaihto-oppilasvuoden lukiotason matematiikan tehtävä, jossa piti laittaa senttilitra, desilitra ja litra suuruusjärjestykseen. Mutta jos kulttuurinen ehdollistuminen tarkoittaa että amerikkalaisen supermarketin hyllyiltä on männä vuosina ollut turha etsiä ruishiutaleita, myönnettävä on että joutuu sitä itsekin googlaamaan onko 16 unssia enemmän kuin 1 pauna.

Niin, puuro. Omasta aamupöydässä puuro ei koskaan ole ollut hylkiö ja suorastaan kaipaan kouluruokailujen ohrapuuroa ja mehukeittoa (pöytäkirjaan merkittäköön allekirjoittaneen närkästys, miksi työpaikkaruokaloissa ei tarjota puuroa??? .. eikä muutes maksalaatikkoa). Jos työaamut eivät olisi sarja mahdollisimman nopeasti toimitettavia tekoja, puuroa voisi keitellä useamminkin. (Ja puuroa saa meikäläisen keittiössä valmistaa ainoastaan hiutaleista, joita pitää keittää vähintään 20 minuuttia. Tai oikeastaan, ryyneistä pari tuntia tai uunissa yön yli.) Mannapuuro on lapsuuden lohturuokaa. Leivinuunia ei voi lämmittää ilman että viimeiseksi uuniin laitetaan riisi- tai ohrapuuro tai molemmat. Ah. Puuro. Hieno ruoka.

Joten voi järkytystä kun amerikkalaisista ruokablogeista ja Gordon Ramsay -ohjelmista on pitänyt oppia, että puuro on bloggaamisen arvoista tarjottavaa. Puuron voi valmistaa muutoinkin kun hauduttamalla hiutaleita nesteessä. Pähkinät ja banaani sopii höysteeksi.

Gordoneilta opittua:
1. Paahda hiutaleet ennen haudutusta. Hämmennä harvoin. Hämmentävän iso ero maussa. (Megan Gordon)
http://asweetspoonful.com/2013/12/to-talk-porridge.html

2. Lisää uunipuuroon pähkinöitä, hedelmiä ja piparkakkumausteita. (Gordon Ramsay)
http://www.dailymail.co.uk/home/you/article-2418766/Food-special-Spiced-baked-porridge.html

Omin silmin nähtyä (Malmgård joulumyyjäiset)

Peruna Pate ja Särä

Uudenvuodenillallisen menukirjurille kiitos jämäkästä lisäkenimestä. Leipävuoassa paistettu perunapatee/kohokas/kakku voi olla vuoden 2014 illalliskutsuhitti. Patee kannattaa paistaa valmiiksi edellisenä päivänä, kylmänä siitä saa leikattua annospaloja pannulla paistettavaksi. 

Dokumentoidaan samalla hyväksi havaittu putkiluullisen karitsanpaistin valmistusmenetelmä, joka on sähköuunikeittiöön sovellettu versio lemiläisestä särästä. Paisti upposuolataan muutaman päivän ajan ja paistetaan 100 C uunissa yön yli. Vaatii siis ennakointia.

Perunapatee 

(Hesarin ruokakirjasta mukailtuna)

300 g tuorejuustoa
1 dl maitoa
2 dl kermaa
3 munaa

3 dl juustoraastetta (kermajuustoa, emmentalia, gruyereä - maun mukaan)

1,2 kg perunoita (kiinteitä/yleisperunoita) - 1 kg kuorittuja

1- 1,5 tl hienoa merisuolaa (juuston suolaisuus huomioiden)
0,5 tl valkopippuria
1 dl timjamia/persiljaa/jotain muuta yrttiä

1. Sekoita tuorejuusto, maito, kerma ja munat tasaiseksi munamaidoksi.
2. Raasta juusto.
3. Kuori perunat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. 
4. Sekoita peruna- ja juustoraaste munamaitoon.
5. Lisää suola, pippuri ja yrtit.
6. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun 1,5 litran leipävuokaan.
7. Paista 200 C asteessa noin tunti. Kypsä patee voi olla keskeltä veitsellä kurkatessa kostea, mutta ei nesteinen.
   Patee tummuu pinnasta, mutta se ei haittaa, jos leikkaat pateen myöhemmin paloiksi tai kumoat sen vuoasta (tumma pinta jää alimmaiseksi). Pateeperinteisesti vuoan voisi myös peittää foliolla jo heti alusta alkaen.
8. Anna pateen jäähtyä ja siirrä jossain vaiheessa jääkaappiin useammaksi tunniksi / seuraavaan päivään.
9. Leikkaa n. 2 cm paksuisia Pate-paloja ja paista pannulla öljy/voiseoksessa rapeaksi. 

Särä

karitsan putkiluupaisti, tuore tai pakastettu (useasti 2 - 2,5 kg painoisia)
karkeaa merisuolaa
yrttejä

Valinnaisesti
keittojuureksia (porkkanaa, sipulia, varsiselleriä jne. mitä sattuu olemaan)
laakerinlehti
maustepippuria

1. Etsi kulho/kattila/ämpäri/sammio/muovilaatikko, joka mahtuu jääkaappiin ja johon karitsa mahtuu siten, että sen saa peitettyä kokonaan vedellä. Testaa tarvittaessa paljonko tarvitsen nestettä karitsan peittämiseksi.
2. Keitä 10 % suolaliuos ja anna sen jäähtyä jääkaappikylmäksi. Meiran karkea merisuola-pakkaus painaa 800 g. Se sekoitettuna 7,2 litraan vettä pitäisi olla 8 litraa 10% suolaliuosta.
3. Laita tuore tai jäinen karitsa astiaan ja peitä se suolaliuoksella. Lisää halutessasi yrttejä. (Alkuperäisessä säräreseptissä on ainoastaan suolaa.)
4. Anna karitsan maustua/sulaa jääkaapissa 2-3 päivää. Tuore 2 päivää, pakastettu 3.
5. Nosta karitsa huoneenlämpöön noin pari tuntia ennen paistamista.
6. Laita kannellisen uunivuoan pohjalle keittojuureksia ja mausteita, päälle paisti ja kansi. Paistista irtoaa nestettä reilusti, joten kovin täyteen tulevaa vuokaa ei kannata käyttää. Juurekset ja mausteet olen laittanut sivutuotteena tulevan säräliemen maustamiseksi.
7. Paista 100 C uunissa n. 12 tuntia. Luu irtoaa kypsästä paistista vetämällä.
8. Anna paistin jäähtyä liemessään hetki. Nosta paisti pois liemestä, irrota luu ja kääri paisti folioon. Tai syö samantien liemen kanssa.
9. Anna paistin vetäytyä ja jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä sitten jääkaappiin.
10. Leikkaa kylmästä paistista reiluja siivuja ja paista pannulla öljy/voiseoksessa rapeaksi.

Ruispalat hapanjuureen

Jan Hedhin Sura degar, sötä bröd -kirjassa on resepti suomalaisille ruispaloille (Finska rågkakor). Resepti on Jyväisiä ruispaloja suoraviivaisempi, jos muistaa ruokkia ruisjuurta hyvissä ajoin - ja suurissa määrin. Tai no, Jyväisissä ruispaloissa 'ruokitaan' esitaikina, tässä oletuksena on, että aktiivista, kuplivan huokoista ruisjuurta on jo olemassa sopiva määrä.

Finska rågkakor

n. 25 kpl

750 g löysähköä ruisjuurta (2-3 kertaa ruokittua, sekaan voi lisätä kourallisen rukiinjyviä ennen viimeistä ruokintaa)
750 g karkeita ruisjauhoja
300-350 g vettä
24 g hienoa merisuolaa

Ruisrouhetta tai -leseitä koristeluun.

1. Sekoita ainekset paksuksi taikinaksi, sellaiseksi että siitä voi muodostaa koossa pysyvän pallon. Veden määrä riippuu siitä, kuinka löysää juuri on. Kenwoodilta sekoitus vie noin 5 minuuttia K-vatkaimella.
   Taikinaa ei mielestäni tarvitse vaivata, Hedhin ruisleipäohjeissa tosin yleensä vaivataan 15 minuuttia...ehkäpä ison taikinan kunnolla sekoittuminen vie vartin?
2. Anna taikinan levätä kannellisessa astiassa 1-3 h, kunnes se on selvästi noussut ja huokoistunut. Lepoaika vaihtelee suuresti, kesähelteellä tunti riitti, talvella tuntuu kestävän kolmekin.
3. Taputtele taikinasta reilusti jauhotetulla alustalla n. 1,5 - 2 cm paksuinen levy. (Jaa tarvittaessa taikina kahteen tai kolmeen osaan.)
4. Ota taikinasta muotilla/lasilla ruispaloja. Sumuta palojen pintaan suihkupullolla vettä ja paina ne ruisrouheeseen tai -leseisiin. Viimeiset ylijäämäpalat voi taputella suunnilleen samankokoisiksi paloiksi kuin muotilla otetut.
5. Anna nousta 2 h kostutetun liinan alla, muovipussilla peitettynä.
6. Pistele ruispalat haarukalla ennen paistoa.
7. Paista 250 C asteessa 15-20 minuuttia. Pidemmällä paistoajalla ruispalat tummuvat reunoista reilusti, nam.
   Paistan ruispalat kiertoilmauunissa, 2-3 peltiä kerrallaan. En suihkuta uuniin vettä niin kuin vaaleaa juurileipää paistaessa - ruisleipien kuoresta tulee paksu ja rapea ilmankin.
8. Jäähdytä joko ritilän päällä (rapeampi) tai leivinliinaan käärittynä (pehmeä kuori).
9. Jos aiot pakastaa ruispalat (ja sulattaa paahtimessa), halkaise palat ennen pakastusta.

Pingviini ja maustepippuri

Tänä vuonna näytti ensin siltä, että erikoistyövälineammattilainen ei ehdi arkkitehturoida piparkakkutalon kaavoja. Päädyin googlailemaan ideoita linnunpönttökaavoille, mutta löysin jotain parempaa: pingviinejä!

... ja siitä se sitten lähti ..

Muotti

Sen jälkeen kun idea oli hyväksytetty projektitiimillä, piti löytää pingviinimuotti. Helppo homma, lenkkikengät jalkaan ja Hobby Pointiin Fredalle. Kotona selvisi että muotin pingviinin asento on kuulemma väärä. Ryhmässä hihittelevien pingviinien siipi ei viipota selän takana. Aha. No leikkaa siipi pois.

Taikina

Tarvittiin jo kauden kolmas taikina, tämä on joku versio Paraisten piparkakut -reseptistä, maustepippurilla tuunattuna (koska pepparkakor - peppar - kryddpeppar oivallus on tuore). Hedhin taikinasta tulee hyviä pipareita, mutta taikinan syöntiominaisuudet heti valmistuksen jälkeen ovat heikot, koska siirappia ei kuumenneta. Lämmin, pehmeä taikina, johon sokeri on sulanut, on parempaa. Ja tulee myös rapeita pipareita.

Rapeat piparit
210 g tummaa siirappia
70 g fariinisokeria
130 g sokeria
250 g voita
2 tl neilikkaa 
2 tl kanelia
2 tl maustepippuria
2 tl inkivääriä
1 rkl pomeranssinkuorta
2 kananmunaa
3 tl soodaa
500 g karkeita vehnäjauhoja

1. Kiehauta siirappi, sokerit, voi ja mausteet. Anna jäähtyä.
2. Lisää kananmunat yksitellen.
3. Sekoita sooda ja vehnäjauhot ja lisää siirappiseokseen.
4. Kaavi löysä taikina kannelliseen kulhoon ja anna seistä jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään.

Kitkatarjotin, sulava Etelämanner ja väärä valas

Pingviini-installaation kriittiselle polulle osui seuraavaksi alusta. Tukun baaritarvikeosastolta löytyi juuri sopivan kokoinen prikka (re: kuitti kitkatarjotin 10,90e), matkalla kassalle keksittiin ostaa sinistä marsipaania ja valkoista sokerimassaa. Sokerimassasta piti tulla lumikinoksia mutta jossain vaiheessa idea jalostui valaaksi. Paitsi että Etelämantereen valas pitäisi olla musta. No tehdään  Ahab-valkoinen? Ei kaskelotit viihdy Etelämantereen vesillä*. Aha. No ei ole mustaa väriä, tee poikkeusyksilö.

Pingviinien alustaa leikatessa muistin joissain piparkakkutalo-ohjeissa olleen vinkin siitä, että palojen uunissa paisuneet ja pyöristyneet reunat voi leikata uudestaan vähän ennen kun piparit ovat paistuneet kypsiksi. Toimii! Projektin eettinen kynnys piti myös ylittää tässä vaiheessa. Tehdäänkö mannerjään lisäksi irtoavia jäälauttoja? Voiko jäälautalle laittaa muutaman ryhmästä eroonjoutuneen yksilön? Voi. Pingviinit osaavat uida.

(* Koiraat viihtyy, toim.huom)

Kokoaminen

Inspiraatiokuvassa pingviinit parveilevat valkoisella alustalla. Perinteinen sulatettu sokeri -kiinnitys ja tomusokerista ja vedestä sekoitettu tahna tuskin toimisivat. Amerikassa muistin koonneeni piparkakkutaloa valkoisella tahnalla ja gingerbread frosting - royal icing - pikeeri -hakusanaketjulla löytyi sopivalta kuulostava vaihtoehto. Ja selvästikin koko internet käyttää jo pikeeriä, t. myöhäisherännäinen.

Pikeeri
2 valkuaista
180 g + 90 g tomusokeria
sitruunamehua

1. Vatkaa 2 valkuaista ja 180 g tomusokeria n. 3 minuuttia.
2. Lisää 90 g tomusokeria ja muutama tippa sitruunamehua.
3. Jatka vatkaamista n. 1 minuutti, kunnes seos on tasaista ja kiiltävää.

Sinisestä marsipaanista kaulitui meri melko helposti, helpomminkin olisi selvinnyt, jos olisi tajunnut lukea pakkauksen 'kauli tomusokerin päällä' ohjeen ... täällä mitään prinsessakakkuja ole koskaan leivottu.
Pikeerin puolestaan sai levitettyä varsin helposti, pingviinit pysyi pystyssä kertaheitolla-asettelulla. Kovettuessaan pikeeristä tuli varsin kinostuneen lumen oloista. Kylläpä sitä aamulla ihasteltiin.

... Version 2.0 kehityslistalle ideoitiin:

• pingviiniryhmän keskelle sijoitettava kamina? televisio? nukkekotikaupasta?
• valaan suihku? sulatetusta sokerista?
• marsipaaniaallot

Kurpitsapiirakka

Amerikasta tuodun kauniin kurpitsapiirasmaustepurkin innoittamana tuli vihdoin leivottua se lupaamani kurpitsapiiras. Mausteseoksen voi korvata Alepan hyllyiltä löytyvillä mausteilla: kuvassa olevassa King Arthur's Pumkin Pie Spice -seoksessa on neilikkaa, inkivääriä, muskottipähkinää ja kanelia... jossain suhteessa. Suomalainen piparkakkumausteseos voisi maistua myös.

Aikaisemmin olen tehnyt kurpitsapiirakkaa tavallisista (?) oransseista talvikurpitsoista, tällä kertaa käytin myskikurpitsaa (butternut squash). Paljon parempi, vähemmän vetinen lopputulos. Googlailemalla löytyi myös vihdoin resepti, johon tulee purkillinen makeutettua kondensoitua maitoa. Makeaa maitoa käyttäessä täytteeseen ei tarvitse lisätä sokeria.

Tällä määrällä tulee yksi standardikokoinen amerikkalainen 9'' (23 cm) piiras. Pohja on sama kuin amerikkalaisessa omenapiiraassa.

Pumpkin pie

Pohja
250 g karkeita vehnäjauhoja0, 25 tl suolaa
60 g kylmää munkinpaistorasvaa
60 g kylmää voita
  --> tai 120 g voita
0,75 dl kylmää vettä / appelsiinimehua

1. Mittaa jauhot, suola ja rasva yleiskoneen kulhoon. Sekoita sykäystoimintoa käyttäen kunnes seos on murumainen.
2. Lisää vesi pienissä erissä, kunnes taikina suunnilleen pysyy kasassa.
3. Kääri taikina kelmuun ja anna levätä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.
4. Kauli taikina ohueksi levyksi ja painele voideltuun vuokaan. Jos taikinaa jää yli, tee siitä koristeita (kurpitsoja!) ja laita ne leivinpaperin päälle erilliselle pellille.
5. Laita pohjan päälle leivinpaperi ja kaada vanhentuneita jyviä/papuja/riisiä painoksi.
6. Paista pohjaa ja koristeita 175 C uunissa noin 10 minuuttia.

Täyte
450 g (n. 4 dl) kurpitsasosetta paahdetuista kurpitsoista
1 prk kondensoitua, makeutettua maitoa
2 kananmunaa kevyesti vatkattuna
4 tl Pumpkin Pie Spice** -seosta
0,5 tl suolaa

*Jos kaupan hyllyllä on saatavilla ainoastaan evaporated tai unsweetened condensed milk -purkkeja, nekin käy. Google varmaankin kertoo paljonko tällöin tulee lisätä sokeria.
 ** 4 tl kuulostaa aika paljolta, mutta lopputulos oli loistava

1. Soseutua kurpitsat hyvin. Sauvasekoitinta käyttäessä kannattaa lisätä loraus kondensoitua maitoa kurpitsan sekaa.
2. Sekoita ainekset ja maista. Tai älä maista jos kammoat raakaa kananmunaa.
3. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.
4. Paista 175 C asteessa n. 40 minuuttia / kunnes täytteen lämpötila on 82 C. Täyte pullistuu loppuvaiheessa reilusti, mutta laskeutuu kauniin tasaiseksi uunista päästyään.
   Paistimittarin tökkääminen piirakan keskelle rikkoo kauniin pinnan, mutta reiän voi peittää piirakan jäähdyttyä ylijäämätaikinasta tehdyillä koristeilla.

 Tarjoiluun vatkattua, appelsiininkuorella ja sokerilla maustettua mascarponea.

Kurpitsa-ricottabruschetta

Matkalukemisena olleessa Real Simple -lehdessä oli tämän viikon hittiresepti: paahdetulla kurpitsalla, ricottalla ja balsamicosiirapilla päällystetyt alkupala, välipala, salaatin kera, otetaanko vielä yhdet -leivät.

Kurpitsat ovat sen verran isoja, että pelkästään näihin leipiin ei yhtä kurpitsaa saa kulumaan. Koko kurpista kannattaa kuitenkin kypsentää kerralla, lopusta voi tehdä vaikka kurpitsapiirakkaa ... stay tuned for the recipe!

Kurpitsa-ricottaleivät

Myskikurpitsaa / talvikurpitsaa
Öljyä, suolaa, pippuria, muskottipähkinää/cayennepippuria
Ricottaa
Balsamicoa (tusinatavara sopii)
Hunajaa
(Juuri)Leipää
Voita

1. Kuori (jos viitsit), paloittele ja paahda kurpitsa 250 C uunissa kypsäksi.
• Jos uuni on lämmin jotain toista ruokaa varten, helpointa on leikata kurpitsa kuorineen paloiksi ja antaa olla uunissa kunnes se on haarukkalla kokeiltuna pehmeää. Kuori irtoaa kypsästä kurpitsasta huomattavasti helpommin kuin raa'asta. Puolikkaiksi leikattu keskikokoinen myskikurpitsa kypsyy vajaassa tunnissa. Leikkauspinnan voi halutessaan voidella öljyllä ja maustaa ... jos aiot tehdä kurpitsapiirakkaa, jätä pippuri pois.
• Jos on kiire, kuori kurpitsa ja leikkaa n. 1 cm kuutioiksi. Pyörittele kevyesti öljyssä ja mausta. Pienet kuutiot kypsyvät n. 10 minuutissa.
2. Keitä 0,5 dl balsamicoa + 2 rkl hunajaa kokoon n. 10 minuuttia. Höyry peittoaa Vicksin tukkoisen nenän avaajana. Anna paksuhkon siirapin jäähtyä.
3. Paahda ja voitele leivät.
4. Laita leiville reilu kerros ricottaa ja kurpitsaa. Pirskottele päälle balsamicosiirappia.

Väärän päärynän kakku

Jääkaapissa oli purkillinen viimeistä käyttöpäivää viettävä ricotta-juusto, jolle piti keksiä nopeasti paras mahdollinen käyttötapa. Koska viimeisestä kakunleivonnasta oli jo aikaa, valinta osui makealle puolelle. Netistä löytyi ohje helppoon ja nopeaan ricotta-päärynä-kakkuun, jota hieman muokattiin tarveaineiden suhteen.

250 g ricottaa
100 g mascarponea
(alkuperäisessä reseptissä käytetään 350 g ricottaa ilman mascarponea)
400 g päärynöitä (mieluummin Abate-lajiketta)
250 g vehnäjauhoja
170 g ruokokidesokeria (tai tavallista sokeria)
16 g leivinjauhetta
3 kananmunaa
1 sitruunan kuori raastettuna
hieman sitruunamehua
1-2 tl nestevaniljaa (tai vaniljasokeria n 2 tl)

Voitele noin 24 cm pyöreä irtopohjavuoka reunoilta ja laita sen pohjalle suunnilleen pohjan kokoinen leivinpaperikiekko.

Kuori ja puhdista hedelmät, leikkaa ne pieniksi kuutioiksi, laita kulhoon, jossa on hieman sitruunamehua ja sekoita. Sitruunamehu estää hedelmäkuutioita tummumasta.

Vatkaa ricotta, mascarpone ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita mukaan vanilja. Lisää seokseen kananmunat yksi kerrallaan vatkaten seosta kuohkeaksi. Lisää sitruunankuoriraaste ja sen jälkeen jauhot, joissa leivinjauhe on mukana. Sekoita varovaisesti ja lisää taikinaan viimeiseksi hedelmäkuutiot. Sekoita tasaiseksi, mutta vältä vatkaamasta liikaa.

 

Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta varovasti. Paista noin 60 min 180-asteisessa uunissa. Tarkista kakun kypsyys loppupuolella hammastikulla ja tarvittaessa suojaa pinta foliolla, jos paistoaikaa pitää jatkaa.

Anna jäähtyä ensin hetki vuoassa. Poista vuoka ja tarjoile jäähtyneenä, mielellään vaikka tomusokerilla koristeltuna.

Ensimmäistä päärynäversiota kokeillessa kotona sattui olemaan lähikaupan tarjontavalikoimasta johtuen Conference-päärynöitä. Kokeiltiin niillä. Kakku maistui siitä huolimatta hyvältä. Toisella kertaa käytimme omenoita (Royal Gala). Kotijoukkojen makuäänestys meni 2-1 omenakakun hyväksi, mutta tässä kisassa päärynät olivat vääriä. Ensi kerralla Abatella, ja katsotaan sitten miten makuäänestys menee. Niin ja sitruunaisesta aromista tämä helppotekoinen ja mehevä kakku saa vielä lisäpisteitä.

Olmoilijan kaura-porkkanasämpylät

Olmo-kuski halusi leipoa sämpylöitä hunajan kanssa syötäväksi. Speksit olivat "tavallisia, pehmeitä, isoja; hiivalla leivottuja." Selvä. Pelkkiin vehnäjauhosämpylöihin en suostunut Kenwoodia satuloimaan, joten kasvimaalta haettiin porkkanoita ja kaapinpohjalta Vääksyn myllyn isoja kaurahiutaleita.

Maito oli lopuillaan, joten nesteeksi päätyi vettä, ranskankerman purkinpohjat ja loraus raperperimehutiivistettä.

Puolenlitran taikinasta näyttää internetissä tulevan 20 - 25 sämpylää, "isoja" speksin mukaisesti tehtiin kuitenkin 12 jättisämpylää, 6 pyöreäksi pyöriteltyä ja 6 suorakulmaista taikinapötköstä leikattua. Jälkimmäinen muoto olkoon täten olmo.

Kaura-porkkanasämpylät (n. 12 kpl muhkeaa)

5 dl nestettä (kylmää)
3 rkl hunajaa
1 pss kuivahiivaa
2 porkkanaa karkeana raasteena
4 dl isoja kaurahiutaleita
4,5  dl (n. 300 g) puolikarkeita vehnäjauhoa
4,5 dl (n. 300 g) hiivaleipäjauhoja
50 g voita
1 tl suolaa

1. Mittaa ainekset voita ja suolaa lukuunottamatta kulhoon.
2. Vaivaa Kenwoodilla 10 minuuttia.
3. Lisää voi pieninä nokareina ja vaivaa kunnes voi on sekoittunut taikinaan.
4. Lisää suola ja vaivaa 5 minuuttia.
5. Siirrä taikina öljyttyyn kulhoon ja anna nousta n. tunnin.
6. Jaa taikina 12 osaan ja leivo sämpylöiksi. Testierässä vaivatuilla/huolella kimmoiseksi pyöritetyillä ja taikinapötköstä leikatuilla sämpylöillä ei ollut juurikaan eroa. Pötköstä leikkaamalla saa helpommin suorakulmaisia sämpylöitä.
7. Laita sämpylät leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle reilusti jauhoja.
8. Peitä sämpylät kostutetulla leivinliinalla ja muovipussilla. Anna nousta 20 - 30 minuuttia.
9. Paista 250 C asteessa 15 minuuttia.

Hampurilaissämpylät ruisjuureen

Vihdoin tuli tehtyä tarpeeksi suurikokoiset versiot näistä Jan Hedhin hieman rouheammista  hampurilaissämpylöistä. Erikoistyövälineammattilaiselta on tullut kommenttia että maku ja koossapysymisominaisuudet ovat kohdallaan, mutta sämpylät ovat liian korkeita ja halkaisija liian pieni.

Sämpylöihin käy ruisjuuren lisäksi myös vehnäjuuri. Taikinaan tulee myös hiivaa, joten juuren virkeydellä ei ole niin väliä. Oikeastaan sämpylät kannattaa tehdä ylijäämäjuuresta ruokinnan yhteydessä.

Hampurilaissämpylät

7 kpl isoja

Pikaesitaikina

185 g hiivaleipäjauhoja
50 g ruisjuurta (vehnälläkin onnistuu, tällöin osan hiivaleipäjauhoista voi korvata ruisjauhoilla)
6 g hiivaa
125 g maitoa

Taikina

Esitaikina
12 g hiivaa
125 g maitoa
200 g hiivaleipäjauhoja
25 g hienoja ruisjauhoja
25 g grahamjauhoja
100 g ruisjuurta
1 keltuainen (n. 20 g)
5 g hunajaa
35 g voita
7 g hienoa merisuolaa

Koristeeksi/taikinan sekaan
Kurpitsansiemeniä
Auringonkukansiemeniä
Seesaminsiemeniä
+
1 kananmuna ja ripaus suolaa voiteluun

1. Tee esitaikina: Sekoita ainekset kulhossa ja vaivaa 5 minuuttia. Anna esitaikinan seistä leivinliinalla peitetyssä kulhossa n. 15 minuuttia.
2. Lisää loput taikina-ainekset voita ja suolaa lukuunottamatta ja vaivaa taikinaa 5 minuuttia. 
3. Lisää voi ja vaivaa 5 minuuttia.
4. Lisää suola ja vaivaa 5 minuuttia.
5. Anna taikinan nousta öljytyssä, kannellisessa kulhossa 30 + 30 minuuttia. Painele taikina kasaan puolessa välissä. Jos leivonta viivästyy, voit myös laittaa taikinan painelun jälkeen  jääkaappiin nousemaan.
6. Jos haluat lisätä siemeniä sämpylöiden sisään, lisää ne tässä vaiheessa. Litistele taikina levyksi ja ripottele siemenet levylle. Kääri levy rullaksi ja toista litistely/siementen lisäys.
7. Jaa taikina 6-8 osaan. Kuvan sämpylät ovat n. 130 g painoisia.
8. Anna taikinapalojen levätä liinan alla n. 10 minuuttia.
9. Leivo sämpylöiksi ja litistä sämpylät esim. pienen lautasen avulla. Sämpylöistä voi tehdä huoletta paksun pitaleivän ohuisia, hiiva saa sämpylät nousemaan uunissa reilusti.
   Taikinassa on hyvä sitko ja litistäminen ei välttämättä onnistu yhdellä kertaa - sämpylöiden voi antaa levähtää hetken ennen lisälitistystä.
10. Jos haluat lisätä sämpylöiden päälle siemeniä, voitele ne kananmunalla ja paina sen jälkeen siemenseokseen. Jos et lisää siemeniä, jauhota sämpylät reilusti - paistuneista jauhoista tulee myös kaunis pinta, ja siemenet eivät ropise irti sämpylöitä leikatessa/grillatessa.
11. Nostata sämpylöitä 60 minuuttia huoneenlämmössä kostutetun leivinliinan ja muovipussin sisässä. Hampurilaissämpylöihin ei ole tarkoitus saada rapeaa kuorta (= vaikea haukata), joten en paista niitä pizzakivellä; sämpylät voi siis laittaa nousemaan suoraan pellille leivinpaperin päälle.
12. Paista 250 C asteessa n. 12 minuuttia.

Sämpylät joita ei aio syödä samana päivänä kannattaa pakastaa heti kun ne ovat jäähtyneet.

Tumma vaihtoehto aperitiiviksi

Luulin, että en pääse eroon Spritz all'Aperol -riippuvuudesta, mutta nyt näyttää pahalta. Näin nimittäin ohikulkiessa erään ravintolan listalla spritziä Cynar-juomalla ja sitä piti heti kokeilla. Vuosia sitten nuoruusajan helteillä Cynar ja kivennäisvesi/tonic/sprite -yhdistelmä nimittäin toimi erinomaisesti, kun piti jotain alkoholijuomaa voida nauttia.

Spritz al Cynar

1/3 Cynar eli latva-artisokka-yrttijuomaa (sisältää alkoholia)
1/3 proseccoa
1/3 tonic-vettä (tai vähän enemmänkin)
tilkka sitruunan/limen mehua
jäitä


Sekoita ja nauti ennen ateriaa.

Maku on miellyttävän karhea, ei ollenkaan makea eli kuten hyvässä aperitiivissa pitääkin olla.

Pulled [off bone] chicken ja yhden minuutin bbq-kastike

Pulled pork -hampurilaisia ei ole viimeisen vuoden aikana voinut ravintola- tai ruokalehtikäyttäjänä vältellä. Ylikypsä possu barbequekastikkeessa on kyllä hyvää lähes aina, tosin minun oppimani annosmääritelmän mukaan pulled porkin pitää oikeasti olla 'pulled off the bone'. Eli ei mitään porsaanlihahakkelusta vaan haarukalla tai sormin riivittyjä isohkoja paloja soossissa.

Mutta koska pulled porkille on tänä kesänä ylitarjontaa, vaihdetaan sen serkkuun, hyvinkypsään kanaan bbq-kastikkeessa, pulled chicken, ta daa.

Amerikassa hankittuun pulled pork / chicken (väärin)käsitykseeni kuuluu myös että kyseiset ruokalajit ovat tarkan markan ravintolan keittiömestarin hävikkivälttelyjämäruokaa - edellisen päivän ribsit/kyljet ja rotisserie chicken -jämät riivitään bbq-kastikkeen sekaan ja tarjotaan hampurilaisena tai perunamuussin kanssa. (Jep, bbq-kastike ja perunamuussi on herkkua.)

Kaupan valmiista grillikanasta saa pulled chicken -annoksen pikaruokavauhtia. Tässä resepti hätäiselle bbq-kastikkeelle. Kastike riittää yhdelle kokonaiselle grillikanalle. Soossi on sellaisenaan aika tymäkänmakuista mutta mukaan pääsevä kana kesyttää sen.

Yhden tai viiden minuutin bbq-kastike 

(1 pieni sipuli + öljyä)
2,5 dl ketsuppia
2 dl muscovadosokeria
0,5 dl (puna)viinietikkaa
1,5 rkl Worcestehire-kastiketta
1,5 tl Dijon-sinappia (tai 1 rkl sinappijauhetta)
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa
(chilihiutaleita/tabascoa jos kaipaa tulisuutta)

1 minuutin kastike (ilman sipulia)

1. Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kuumenna kiehuvaksi.

5 minuutin kastike

1. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota sitä hetki öljyssä.
2. Lisää loput ainekset ja kuumenna kiehuvaksi. 

... riivi kana ja sekoita kastikkeeseen.

 

Paksut pinaatti-ricottaletut

Mökin tyhjennyttyä juhannuksenviettäjistä jääkaapissa oli purkki ricottaa ja kasvimaalla jo hieman pitkäksi venähtäneitä pinaatteja. Hetken googlailtuani löytyi ricottalettujen ohje, jota tuunasin pinaatilla. Taikinaan tulee leivinjauhetta ja ruokasoodaa, joten letuista tulee amerikkalaistyyppisiä paksuja 'pancakeseja'. Muurikalla paistaessa taikinasta tuli 13 isohkoa pikkulettua.

Pinaatti-ricottaletut

100 g tuoretta pinaattia
250 g maitoa
250 g ricottaa
2 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
150 g karkeaa vehnäjauhoa
1 tl hienoa merisuolaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl muskottipähkinää

voita paistamiseen

1. Paista pinaattia hetki kuumalla pannulla ilman rasvaa. Tarkoitus on haihduttaa pinaateista ylimääräinen vesi.
2. Soseuta pinaatti ja 100 g maitoa sauvasekoittimella. Jätä pinaattimaito jäähtymään hetkeksi.
3. Vatkaa loppu maito (150 g), keltuaiset ja ricotta tasaiseksi massaksi.
4. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne maito-keltuais-ricottaseokseen. Jauhot lisätään tarkoituksella vain osaan nestemäärään, tällöin taikina ei paakkuunnu turhan helposti.
5. Lisää pinaattimaito.
6. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja lisää varovasti käännellen taikinaan.
7. Anna taikinan levätä vähintään puoli tuntia.
8. Paista reilussa voissa.

Perintöastiajälkiruokaa - chokladkoppar

Matkasin juhannuksen viettoon ruotsalainen Elle Mat & Vin 3/2013 sivulaukussa. Talteen ainakin
tämä resepti, joka on niin nopea valmistaa että valmistusvaiheessa säästetyn ajan voi käyttää perintöastiaston tiskaamiseen.

100 g tummaa suklaata (70 %)
85 g maitosuklaata
125 g kermaa
90 g maitoa
1 teepussi Earl Grey -teetä
1 teepussi English Breakfast -teetä

1. Mittaa kerma ja maito kattilaan. Lisää teepussit. Anna maidon kiehahtaa.
2. Ota kattila hellalta ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita kunnes suklaa on sulanut.
3. Kaada suklaaseos kahvikuppeihin tms. annosmaljoihin ja anna jäähtyä. Suklaa jähmettyy jäähtyessään pehmeäksi vanukkaaksi.

Juurileipä à Den Franske Bagaren

Aika monta uunillista on tullut paistettua Hedhin oppienmukaista vaaleaa juurileipää ja maalaisleipää. Välitilinpäätöksenä voin todeta, että k.o. reseptien jauho-vesi-juuri -suhteet ovat kohdallaan, happamuuden säätely pidentämällä tai lyhentämällä ensimmäistä nostatusaikaa toimii ja kuoren rapeuteen ja paksuuteen tuntuu vaikuttavan eniten se, kuinka kauan uunia/leipäkiveä tuli esilämmitettyä (1 h vähintään). Luottoreseptejä siis.

Välillä tulee kuitenkin kokeiltua kilpailevia reseptejä, jos ei muusta syystä kuin siksi että taas on 
ruokaruotsiprojektin merkeissä kannettu kirjastosta kotiin uusi hapanjuurileipäkirja. Tällä kertaa ruotsinranskalaisen Sébastien Boudet'n Den Franske Bagaren. Sen verran hyvin leivät onnistuivat, että Sébastienin versio on vahva ehdokas vakioreseptiksi, durumvehnäjauhojen hyllyoletusarvo pitäisi tosin silloin muuttaa arvosta joskus arvoon aina. Valmistusprosessi on erilainen kuin vaalealla juurileivällä ja maalaisleivällä: jauhot, vesi ja suola sekoitetaan ensin tekeytymään tunniksi (autolyysi), jonka jälkeen vaivataan koneella hetki. Vasta sitten lisätään juuri ja vaivataan vielä jokunen minuutti.

Reseptistä tulee kaksi reilunkokoista leipää, taikina mahtuu juuri ja juuri pienemmän Kenwood-mallin vaivattavaksi.

Le Pain au Levain à Sébastien Boudet
2 kpl

500 g hiivaleipäjauhoja
125 g hienoja ruisjauhoja
125 g durumvehnäjauhoja
20 g hienoa merisuolaa

500 g kylmää vettä
300 g ruokittua vehnäjuurta

1. Sekoita jauhot, suola ja vesi kulhossa. Vaivaa Kenwoodilla (tai käsin) sen verran että jauhot ja vesi ovat sekoittuneet tasaiseksi taikinaksi: 1-2 minuuttia Kenwoodilla riittää. Peitä kulho kannella/leivinliinalla ja muovipussilla ja anna taikinan levätä n. 1 tunti.
2. Vaivaa taikinaa Kenwoodilla 7 minuuttia.
3. Lisää juuri ja jatka vaivaamista 3-4 minuuttia. Taikinan tulisi tässä vaivatessa irrota kulhosta helposti.
4. Anna taikinan levätä öljytyssä, kannellisessa kulhossa huoneenlämmössä 2 tuntia.
5. Painele taikinasta ilmakuplat ja anna sen levätä leivinliinan alla n. 20 minuuttia.
6. Muotoile taikinasta kaksi leipää, jauhota ne hyvin joka puolelta ja nosta jauhotettuihin koreihin nousemaan. Peitä leivät kostutetuilla leivinliinoilla ja laita korit kannellisiin laatikoihin tai muovipusseihin.
7. Anna leipien nousta jääkaapissa 10-24h (tai 1,5 h kylmässä uunissa, jossa on valo päällä).
8. Lämmitä uuni 260 C asteeseen. Kumoa leivät leipälapiolle, jauhota ja viillä pinnat. Laita leivät uuniin, heitä uuninpohjalle hieman vettä ja laske lämpötila 240 C asteeseen. Paista leipiä n. 50 minuuttia. Kuori paistuu 240 C asteessa melko tummaksi - ja mukavan paksuksi.

Nostatin toisen leivän jauhotetulla leivinliinalla vuoratussa leipävuoassa, sillä halusin tehdä chapatta-tyyliin venytetyn leivän, jossa ei ole korin jälkiä. Nostatuksen jälkeen kumosin leivän leipälapiolle ja venytin sitä varovaisesti molemmista päistä enkä tehnyt viiltoja. Hyvin toimi, kuva unohtui.

Veronpalautuspizzaa

Pääkaupunkiseudun kirjastot alkoivat tarjota uudenlaista vastinetta verorahoille lisäämällä valikoimiinsa ulkomaisia verkkonäköislehtiä. Ensimmäiseksi tuli kokeiltua amerikkalaista Saveur-ruokalehteä, jonka 5/2013 numeron pääjuttu on napolilaiset pizzat.

Viime viikonlopun italianmatkalla syödyn valkoisen pizzan innoittamana kokeilin saksanpähkinätahna-kesäkurpitsapizzaa. Saksanpähkinätahna kuulostaa kummalliselta tomaattikastikkeen vastineelta mutta kylläpä maistui! Tätä tehdään toistekin, heti kun omalta kasvimaalta saa pieniä, kiinteämaltoisia kesäkurpitsoja, sellaisia kuin kuvan italiantuliaiset.

Noci e Zucchini Pizza

2,5 dl murskattuja saksanpähkinöitä
2 rkl parmesaaniraastetta
2 rkl kermaa

kesäkurpitsaa
öljyä
chilihiutaleita
suolaa
pippuria

mozzarella
basilikaa

1. Tee saksanpähkinätahna sekoittamalla ainekset tehosekoittimessa/sauvasekoittimella. Tahna jymähtää jääkaapissa melko nopeasti, joten jos teet tahnan hyvissä ajoin etukäteen, varaudu lisäämään kermaa.
2. Viipaloi kesäkurpitsa ja paista viipaleita hetki chilihiutaleilla maustetussa öljyssä. Mausta.
3. Kokoa pizza: levitä pohjan päälle tahnaa ja ripottele päälle revittyä mozzarellaa ja kesäkurpitsaviipaleet.
4. Paista pizza. Tahna paistui omassa kokeilussa varsin tummaksi mutta maussa ei ollut paahteisuutta. Koristele valmis pizza basilikalla.

Latva-artisokkahaaste

Olen aina halunnut tutustua latva-artisokkiin lähemmin. Mutten ole uskaltanut. Enkä oikein tiedä miksi. Nyt tuli lopultakin tilaisuus, jossa kaikki oli kohdallaan: oli edullisia latva-artisokkia saatavilla, keittiö käytössä, italialainen perusresepti matkalukemiskirjasta (Donna Leonin ja Roberta Pianaron "Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan" > Carciofi in casseruola eli keitetyt latva-artisokat) ja erityisesti aikaa.

Niinpä uskalsin kokeilla.

Tarvitaan
5 latva-artisokkaa
puolikas sitruuna
1/2 dl extra vergine -oliiviöljyä
noin 5 dl vettä
reilu ripaus suolaa
puolikas valkosipulinkynsi
nippu persiljaa
rouhittua mustapippuria
(kokille vähintäänkin kaksi spritziä, joko aperollilla tai bitterillä - keittoaika on sangen pitkä)

Puhdistin jykevänoloiset latva-artisokat poistamalla uloimmat puiset lehdet, leikkaamalla sisempien lehtien kovat kärjet ja katkaisemalla varret. Varret voi kuoria ja keittää samalla.

Laitoin puhdistetut osat sitruunalla terästettyyn kylmään veteen, jotta ne eivät tummuisi. Sitten kattilaan kylmää vettä, artisokan osat, öljy, suola ja valkosipuli ja kaikki tämä kiehumaan kovalle lämmölle kannen alla. Kääntelin artisokkia kypsennyksen vaiheissa välillä, jotta ne pehmenisivät tasaisesti. Jossain vaiheessa lisäsin kattilaan persiljasilpun.

Keittoaika oli yhteensä noin 40 minuuttia eli kunnes artisokat olivat selvästi pehmentyneet. Tässä vaiheessa nostin kannen pois, alensin lämpöä ja annoin niiden vielä kiehua kymmenisen minuuttia nesteen vähentämiseksi.

Nostin artisokat lautaselle, lisäsin mustapippuria ja maistoin. Varret olivat pehmeitä ja miedon makuisia. Itse artisokkiin, varsinkin isompikokoisiin oli jäänyt jonkin verran puisia lehdyköitä, joita sitten ansiokkaasti imeskelin. Olin nähnyt artisokista jotakin ymmärtävien näin tekevän. Hyvää. Myös varret.

Artisokat olivat seuraavana päivänä vielä paremman makuisia lämmitettyinä, joten lopputulos kokeilusta oli erittäin positiivinen. Ja ehdottomasti: tuoreet artisokat ovat paljon parempia kuin säilötyt.

Lessons learnt: Cake pops

Hienoisella suuruudenhulluudella ja epärealistisilla aikatauluilla toteutetut perhejuhlatarjottavat -projektisarja sai tänä keväänä jatkoa kakkutikkarikakulla. Lastenjuhlien ruokateema oli pallot ja pyörykät. Tai no teema ja teema, lihapullabaari-idea varastettiin Linnanmäeltä ja pallonmuotoisista jälkiruoista tuli ensimmäiseksi mieleen kakkutikkarit ja minimunkit. 

Ja kakkutikkareita ei tietenkään oltu syöty saatika kokeiltu valmistaa ennen juhlia. Mutta vakiintuneella sisko & veli + n-määrä paikalle sattuneita/ velvoitettuja käsipareja -kokoonpanolla saatiin aikaan 80 kpl tikkareita ja keittiökin siivotuksi ennen vieraiden saapumista.

Sopranosista opittuna:

That's what we mean when we say family!

Jos joskus tehdään kakkutikkareita uudestaan, muista:

• Kun tekee paljon erilaisia versioita erilailla koristeltuna, lopputulos on näyttävä ja yksittäisten tikkarien virheet eivät haittaa.
• Netin 1 munan kakkutaikina + 100-150 g tuorejuustoa reseptit toimii. Domino-popsit ovat nopeimpia valmistaa.
• Tikkarimassan valmistus ja pallojen pyörittely on nopeaa hommaa.
• Tikkujen liimaaminen palloihin sulalla suklaalla on myös nopeaa ja helppoa, 80 tikkarista vain yksi ei pysynyt tikun päässä. Oltiin kyllä luettu netistä etukäteen, että liian pehmeä massa irtoaa helpommin kuin kova, joten laitettiin tuorejuustoa säästeliäästi.

 

• Kiinnitykseen käytetyn suklaan värillä ei ole väliä, kiinnityskohdan saa peitettyä kun tekee varsinaisen kuorrutuksen.
• Tikkarit voi pakastaa tikkuineen ennen kuorrutusta.
• Valkosuklaalla kuorruttaminen on helpompaa/nopeampaa kuin tummalla suklaalla. Mitä ohuempi kuorrute, sitä nopeammin se jähmettyy valumattomaksi = tikkarin voi laittaa telineeseen odottamaan koristelua. Tumman suklaan kanssa pitää seuraavaa kertaa varten tehdä tarkempaa taustatutkimusta...
• Nonparelleja menee yllättävän paljon.
• Värillisillä koristelutahnatuubeilla pystyy koristelemaan tikkareita, joiden kuorrute on jo jäähtynyt.
  
• Kalakauppiaiden käyttämät styroksilaatikot ovat mainio alusta suurelle määrälle tikkareita. Hyvin pesty laatikko ei haise kalalle.
• Tikuilla ei pysty tekemään styroksiin siistejä reikiä, etenkään jos tikun toisessa päässä on valuva suklaapallo. Reiät pitää tehdä etukäteen esim. paistomittarin puikolla.

Falafelit

Tuli niin hienoja kuvia (kiitos Juha!) että resepti on pakko kirjata muistiin. Ja on itse pyörykätkin toistettavan arvoisia. 

Reseptin alkuperä on Glorian R&V 2/2013, hienoisilla muutoksilla. Gloriassa 1 kg kuivattuja papuja tulee kuulemma 6 annosta. Aikamoisia falafelinsyöjiä glorialaiset, tällä neljäsosaan pienennetyllä versiolla palluroita tulee n. 30 kpl, josta kyllä neljä syö ihan riittävästi sopivilla lisukkeilla.

Falafelien salaisuus lienee liotetut, kypsentämättömät kikherneet ja uppopaisto. Kokeilin vuosia sitten tehdä falafeleja kypsistä purkkiherneistä, ei onnistu. Pallerot eivät pysy koossa uppopaistaessa ja maku on sodexomainen.

Uppopaistamista en harrasta sisällä laisinkaan, irtolevy roikan päähän ja ulos mars. Ei tarvitse murehtia käryjä ja kuuman rasvan roiskuminen/kaatuminen tuntuu vähemmän pelottavalta ulkona. Paistimittari kertoo oikean paistolämpötilan (170-180 C) ... paitsi että monet mittarit eivät mittaa yli 130 C asteita. Clas Ohlsonin kympin paistimittari mittaa.

Falafelpyörykät

250 g kuivattuja kikherneitä
2 keskikokoista (puna)sipulia
puolikas valkosipuli (6 kynttä?)
50 g lehtipersiljaa varsineen
50 g korianteria varsineen
1 rkl garam masalaa tms kaukomaiden mausteseosta (alkuperäisessä ohjeessa 0,5 tl juustokuminaa, ei maistu missään, kokeilin ekaan satsiin)
1 rkl hienoa merisuolaa
ripaus ruokasoodaa* (ei alkuperäisessä reseptissä)
0,5-1 dl vehnäjauhoja**

öljyä/munkkirasvaa uppopaistamiseen

1. Liota kikherneitä yön yli.
2. Valuta herneet hyvin. Mitä enemmän herneiden mukana päätyy taikinaan vettä, sitä enemmän tarvitaan vehnäjauhoja, jotta pyöryköistä saa pysymään koossa.
3. Jauha herneet monitoimikoneessa hienomuruiseksi massaksi. Siirrä kulhoon. Reseptin mukaan mitä karkeampi massa, sitä parempi suutuntuma. Karkeasta massasta on tosin vaikea saada aikaan koossapysyviä palleroita.
4. Jauha seuraavaksi sipulit ja yrtit. Yhteensä 100 g yrttejä näyttää valtavalta määrältä, mutta monitoimikone pyöräyttää niistä sipulien kanssa varsin nopeasti yllättävän pienen määrän yrtti-sipulitahnaa.
5. Yhdistä yritti-sipulitahna, kikherneet, mausteet, sooda ja osa vehnäjauhoista**. Jos kaikki mahtuu monitoimikoneen kulhoon, tasaisen massan saa muutamalla pyöräytyksellä. Massasta pitäisi jo tässä vaiheessa pystyä pyörittelemään palloja. 
6. Anna taikinan levätä jääkaapissa puolisen tuntia..tai kauemminkin.
7. Kuumenna öljy 180 C asteiseksi. Öljy jäähtyy välittömästi kun siihen lisää pallerot, joten on parempi aloittaa optimaalisen paistolämpötilan (170-180 C) yläpäästä.
8. Öljyn kuumentuessa, pyörittele massasta palloja litteitä palleroita. Lihapullasakset on varsin  kätevät myös, tosin noin joka kolmas pulla tuntuu jäävän saksiin kiinni. Jos massasta saa pyöriteltyä koossapysyviä palleroita, pysyy ne myös koossa paistettaessa.
9. Paista falafeleja noin 5 minuuttia käännellen, kunnes ne ovat kauniinruskeita.

* Ruokasooda on vuoden 2013 keittiökemialöytö papujen (ja ei-pika-polentan) kypsentämiseen, peräisin 'The Science of Good Cooking' -kirjasta. Ruokasooda auttaa rikkomaan papujen/jyvien kuoren soluseinämiä, minkä takia ne kypsyvät nopeammin.

** Tarvittava vehnäjauhojen määrä tuntuu riippuvan siitä, paljonko kikherneisiin jäi vettä + kuinka 'meheviä' yrtit ovat. Tukusta/kauppahallista ostetut kovavartiset yrtit ovat kuivempia kuin Järvikylän versot. Voisin sanoa, että falafeleja ei kannata tehdä muusta kuin kovavartisista, voimakkaasti tuoksuvista ja maistuvista yrteistä. Falafelit ovat kuitenkin lähinnä paistettua papumassaa, joten yrteistä on saatava paljon makua.